Soile Gustafsson
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Ajatuksia TSL:n suunnitteluseminaarin tiimoilta 15.11.2008
Uudenmaan suunnitteluseminaari Punatorppa Nurmijärvi 15.11.2008
Paavon kerrottua seminaarista lupauduin lähtemään mukaan. Paavo ja Asta tulivat hakemaan minua kotoa, ja matkamme Inkoosta kohti Nurmijärveä alkoi. Olin joskus aikaisemmin ollut Nurmijärvellä, mutta muuten paikka oli minulle vieras. Tulisi olemaan mielenkiintoista nähdä, millainen on Nurmijärven Punatorppa.
Osa paikalle tulleista oli tuttuja, Alpo puolueen piirihallituksesta, ja muutama muu vuosi sitten vastaavasta seminaarista Lohjalta.
Mutta aiheen tärkeys oli itse asiassa se, mikä minut oli mukaan saanut. Huoli siitä, että meidän sosialidemokraattien on yritettävä jollain tavalla saada asiaamme takaisin raiteilleen, mihin olemme sitä vuosien pyörituksen myötä kaikki vieneet. Mutta myös tehtävä tämä liike nuorille, meidän seuraajillemme tietoiseksi, mihin me tällä liikkeellä pyrimme. Ja tehdä seuraajia itsellemme, kukin paikallamme, omassa tehtävässämme.
Uskon, että tärkein tehtävämme on saada välitettyä viesti meidän työstä, mihin me pyrimme, paremmin yleiseen tietoisuuteen, niin nämä nuoret ja joka tapauksessa meitä nuoremmat löytävät tästä liikkeestä varmasti sen, minkä takia itsekin olemme tulleet mukaan, ja mihin uskomme. Viestimme on välillä ollut vähän hukassa ja ehkä päämäärämmekin epäselvästi hahmottunut ja hukkunut valtionhoitajarooliin ja vallan huumaan ja ehkä vähän ylimielisyyteenkiin. Tämä etsikkoaika on hyvä ja se on tärkeä käyttää hyväksi, niin kuin nyt näyttää TSL:n ja emopuolueen piirinkin taholta yhdessä lähdetyn sitä oikeasti tekemään.
Tällaiset seminaarit ovat ihan paikallaan, niissä tulee se kentän ja jäsenistön paljon puhuttu ääni esille.
Toivottavasti asioiden pohtiminen ei jää vain tämän seminaarin tasolle, vaan niitä pidetään useita ja ympäri maata, kootaan niiden tulos ja työstetään ne toimintaan pantaviksi.
Miten itse koen tilanteemme pienessä kunnassa? Meiltä loppuu pian tekijät, ruotsinkielisillä demareilla on tämä jo selvemmin näkyvissä. Espoossa oli tilanne kehittynyt hyvän seminaarialustajan kertoman mukaan hyvään suuntaan, ja sitä oli ilo kuunnella. He ovat saaneet nuoria mukaan lyhyessä ajassa erilaisiin toimintoihin, tosi upeata. Hyvät vetäjät siellä aivan ilmeisesti! Myös meidän pieneen, kasvavaan kuntaamme muuttaa nuoria perheitä pääasiassa juuri Espoosta ja muualta pääkaupunkiseudulta. Olemme tällä 2000-luvulla saaneet joitakin uusia jäseniä, joista toiset ovat jonkin aikaa mukana, toiset jatkavat vähän pidempään. Tilanne on erilainen kuin Espoossa meillä pienissä kunnissa. Mutta pianhan olemme kaikki osana isompaa kuntaa, tänä kuntaliitosten luvattuna aikana, sanoo joku.
Toivotaan niin, että
se toisi ratkaisun myös jäsenkysymykseen!
Mutta olemmeko kykeneviä tässä liikkeessä saamaan aikaan uudestaan uskoa ihmisiin meitä sosialidemo-kraatteja kohtaan ja meidän päämääriämme kohtaan, niin että he haluaisivat tulla mukaan niiden periaatteiden takia tekemään työtä meidän kanssamme? Emme ole ilmeisesti tarpeeksi vetoavia, mutta en haluaisi mihinkään mainoskikkailuunkaan lähteä, asioiden ja niiden perusperiaatteiden esilletuominen pitää riittää. Mutta tuommeko tarpeeksi näitä periaatteitamme esille sillä tavalla, että meitä tämän päivän yhteiskunnassa ymmärretään? Tiedostetaanko meidän liikkeessämme sitä arkipäivän tilaa, missä kaikkein huonompiosaiset ja heikoimmin toimeentulevat ihmiset joutuvat elämään? Onko meiltä tullut tarpeeksi selvästi viesti juuri näille ihmisille? Annammeko heille toivoa paremmasta elämästä ja siitä, että välitämme todella heistä? Ja että
tosissamme yritämme parantaa heidän asiaansa ja elämäntilanteitaan?
Osa syy on varmasti myös siinä, että nyky-yhteiskunnassa korostuu kaiken hauskan ja helpon tekeminen ennen velvollisuuden ja vastuun ottoa. Kuntavaalien alla kuulin jonkun sanovan, että erään populistiseksi tunnetun paikallisen poliitikon kanssa on helppo tulla toimeen. Tottakai, niinkauan kun kaikki on vaan hauskaa ”peliä”, ja siinä kunnallispoliittisessa työssä ei ole tärkeintä asia, vaan se kuinka minä pääsen olemaan esillä ja ”loistamaan”.
Palatakseni seminaariin Punatorpassa 15.11.08 tilaisuus oli erinomainen, osanottajat olivat innostuneita asiasta, ja hyviä ehdotuksia tuli paljon. Kiitän omasta puolestani ideasta järjestää näitä seminaareja, toivon niille jatkoa ja että esille tuotuja ehdotuksia ja ideoita saadaan toteutettua.
Inkoossa 21.11.2008
Soile Gustafsson, Inkoon Sosialidemokraattien puh.johtaja
| ||